Käsiteltävät aiheet:

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden ongelmat

Empatia maahanmuuttajia kohtaan

Ulkomaalaisiin kohdistuvat stereotypiat, ennakkoluulot ja muukalaisviha

Tavoitteet:

Pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tilanteen vaikeuden ymmärtäminen.

Tietoisuus vieraassa maassa kohdattavista ongelmista.

Empatia ja solidaarisuus pakolaisia ja turvapaikanhakijoita kohtaan.

Ulkopuolisuuteen ja integroitumiseen liittyvien kysymysten tiedostaminen.

Pohjoisen ja etelän välisen epätasa-arvoisuuden  ja sen vaikutusten ymmärtäminen.

Kesto:

90 minuuttia - 2 tuntia

Ryhmän koko:

Minkä kokoinen tahansa. Ison ryhmän voi jakaa pienryhmiin.

Valmistelut:

Ohjaajan pitäisi tuntea pakolaisuuden taustoja. Taustatietoa on mm. tämän materiaalipaketin A -osassa.

Ota tarinan alusta monisteita, tai valmistaudu kertomaan se itse. (Pakolaisen nimi ja kotimaa valitaan siten, että se vastaa tilannetta kotiseudullanne.)

Jos suinkin mahdollista, tee yhteistyötä jonkun paikkakunnallasi asuvan pakolaisen tai siirtolaisen kanssa. Jos se ei ole mahdollista, joku pakolaisten parissa työskentelevä henkilö voi myös tulla kyseeseen.

Tarvitsette liitutaulun tai fläppitaulun ja siihen sopivia kirjoitusvälineitä.

Ohjeet:

1. Lue seuraava tarina ääneen tai jaa se osallistujille monistettuna: "Miriam on tässä kaupungissa asuva pakolainen. Hän jätti kaksi kuukautta sitten kotimaansa, jossa hänen oli pakko elää jatkuvassa pelossa poliittisten näkemystensä (tai taloudellisen tilanteensa) takia.”  

2. Pyydä osallistujia muodostamaan 4-6 hengen ryhmiä, joissa he ensin keskustelevat ja kirjoittavat sitten lyhyen tarinan tai lehtiartikkelin Miriamin kotimaan tapahtumista.

Pohtikaa esim. seuraavia kysymyksiä:

Millaista Miriamin elämä on Suomessa?

Minkälaisia vaikeuksia hänellä on?

Kuka tukee Miriamia - vai saako hän mistään tukea?

Kuinka hän voi oppia suomea?

Onko hänen mahdollista löytää töitä? Millaisia tehtäviä hänelle on tarjolla?

Onko Miriamin elämä mielestäsi helppoa?

Mitä Miriam ajattelee suomalaisista?

Mitä Miriamin täytyi tehdä päästäkseen Suomeen ja kotikaupunkiimme?

Miten hän matkusti?

Mistä hän sai rahat?

Kuinka hänet otettiin vastaan? Millaista kohtelua hän sai viranomaisilta?

Mitä kaikkea Miriam joutui jättämään taakseen?

3. Pyydä ryhmiä esittämään tarinansa tai vastaamaan kysymyksiin. Kirjoita kunkin ryhmän esityksen pääkohdat taululle.

Raportointi ja arviointi:

Aloita keskustelu pyytämällä ryhmiä arvioimaan omia ja toisten ryhmien vastauksia: mitkä olivat realistisia, mitkä epärealistisempia johtopäätöksiä. Jos keskustelu ei etene, kokeile seuraavanlaisia kysymyksiä: "Onko tilanne teidän mielestäsi reilu? Tunnetko ketään, jolla olisi samantapaisia kokemuksia kuin Miriamilla? Voisitko kuvitella, että tällaista tapahtuisi sinulle?"

Pyydä lopuksi ryhmiä miettimään, mitä he voisivat tehdä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden tukemiseksi omassa kaupungissaan. Minkälaista tukea pakolaiset tarvitsisivat?

Vinkkejä ohjaajalle:

Tämä harjoitus on erittäin sopiva erilaisille paikallisryhmille, sillä sen avulla on mahdollista kehittää konkreettista solidaarisuutta ja käytännön toimintaa. Mutta harjoitus toimii hyvin myös kansainvälisissä ryhmissä, kun painopistealueena pidetään tietoisuuden lisäämistä eri ryhmien tilanteesta.

On tärkeää, että ohjaajalla käytettävissä riittävästi ajankohtaista tietoa. Ohjaajaa saatetaan pyytää antamaan tarkempia tietoja pakolaisuudesta Suomessa ja ryhmän kotiseudulla. Monisteet, tilastot ja taulukot, joissa kuvataan tilannetta eri maissa, saattavat myös osoittautua hyödyllisiksi. Kannattaa etsiä materiaalia kirjastosta, pyytää sitä pakolaisten parissa työskenteleviltä järjestöiltä, esim. Punaiselta ristiltä, Unicefilta tai Amnesty Internationalilta. 

Muunnoksia pelistä:

1. Tarinan kirjoittamisen sijasta ryhmät voivat "dramatisoida" Miriamin tarinan eli esittää lyhyen sketsin tai episodin Miriamin lähdöstä ja saapumisesta Suomeen.

2. Kutsukaa mieluiten samassa kaupungissa asuvia pakolaisia tai turvapaikanhakijoita mukaan tilaisuuteen. Pyydä pakolaisia kertomaan lyhyesti, miksi heidän piti jättää kotimaansa, kuinka he matkustivat Suomeen ja mitä kaikkea matkalla tapahtui. Jatkakaa pidemmällä keskustelujaksolla, jonka aikana molemmilla osapuolilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä. Tämä muunnos vaatii jonkin verran enemmän aikaa.

3. Lukekaa autenttinen pakolaisen tarina. Jos ei ole mahdollista löytää oikeaa pakolaista tai turvapaikan hakijaa yhteistyökumppaniksi, tämä on hyvä vaihtoehto.

Ehdotuksia toiminnan jatkamiseksi:

Työstäkää harjoituksen herättämiä ajatuksia edelleen myöhemmässä tapaamisessa. Miettikää, mitä realistisia, käytännönläheisiä mahdollisuuksia teillä on tukea kotiseudullanne asuvia siirtolaisia. Olkaa aktiivisesti mukana parantamassa Suomessa asuvien eri ihmisryhmien välisiä suhteita.

Kuinka pitäisi toimia, kun huomaa jonkun joutuvan syrjinnän kohteeksi? Syrjintää on kaikkialla: linja-autoissa, kaduilla ja kaupoissa... Mutta kuinka sitä voi vastustaa? Mitä pitäisi tehdä? Kokeilkaa harjoitusta "Jaettu syrjintä". Harjoitus "Jokainen kuva kertoo oman tarinansa" puolestaan käsittelee sitä, missä määrin tietomme muista ihmisistä ovat vain harhaanjohtavia osatotuuksia.