Samin (17 v) ylioppilaskirjoitukset ovat pian edessä. Koko syksy oli ollut Samille raskasta aikaa. Sami ei jaksanut lukea ja kouluun meno tuntui vastenmieliseltä. Usein yöllä äiti löysi Samin tietokoneen äärestä ja ajatteli, että poika ahkeroi koulutehtävien parissa.

Eräänä päivänä kouluterveydenhoitaja soitti äidille Samista. Kouluterveydenhoitaja kertoi havainneensa terveystarkastuksen yhteydessä, että Sami oli viillellyt itseään käsiin ja jalkoihin. Sami oli vastaanotolla sanonut, että ei jaksa enää elää ja haluaa kuolla. Päätettiin ottaa yhteinen aika koulupsykologille heti seuraavaksi päiväksi.

Psykologin vastaanotolla Sami kertoo pahasta olostaan ja masennuksestaan. Sami oli ollut tunnollinen ja kiltti poika ja menestynyt koulussa, mutta lukio ei ollut enää sujunut hyvin. Sami oli ollut pitkiä jaksoja pois koulusta. Viiltely oli alkanut jo vuosia sitten samoihin aikoihin kuin yölliset siemensyöksyt. Samista murrosiän muutokset olivat tuntuneet vastenmielisiltä. Sami kertoi, että oli paha olla ja  hän ei osannut kuvata mistä se johtui. Monena iltana hän oli ennen unta toivonut, että hän muuttuisi yön aikana toisenlaiseksi. Viiltelyn takia Sami ja äiti olivat käyneet mielenterveystoimistossa muutaman kerran, mutta se ei ollut johtanut mihinkään. Samin perhe ei ollut päässyt perheneuvolan vastaanotolle, koska heidän kotikunnallaan niitä ei ollut. Psykologin vastaanotolla Sami alkaa itkeä hysteerisesti. Hän kertoo ottaneensa selville netistä transsukupuolisuudesta ja että hän on löytänyt transihmisten kuvauksista paljon omasta itsestään. Hän kertoo että oma keho tuntuu hänestä vieraalta. Nyt hän pelkää tulevaisuutta ja että kukaan ei ymmärrä häntä. Sami ei missään nimessä uskalla puhua asiasta vanhemmille ja on hautonut asiaa mielessään pitkään.

Yhteisessä palaverissa Samin ja vanhempien kanssa psykologi kertoo arvelevansa, että Samin oireiden taustalla voisi olla Samin epäily omasta sukupuolestaan, mikä vaatii laajempaa selvittelyä. Psykologi kertoo mahdollisuudesta saada tukea ja tietoa asiasta SETA:n Transtukipisteestä.  Isä kieltää ehdottomasti ottamasta yhteyttä SETA:an ja toteaa, että tuollaisiin hömpötyksiin ei lähdetä ja, että poikahan tarvitsee psykiatrista laitoshoitoa.

- Miettikää miten tilanne jatkuu?

- Miten toimisit äitinä tai isänä?

- Mistä kaikkialta Sami voisi saada apua?

- Mitä ongelmia arvelet Samin kohtaavan kun hän hakee apua?