Käsiteltävät aiheet:

Millaisia arvoja kieli välittää.

Stereotypiat ja ennakkoluulot.

Kritiikittömän kielenkäytön vaarat.

Tavoitteet:

Tiedostaa, ettei kieli ole arvovapaata.

Tiedostaa, millä tavoin kieli voi heijastella vähemmistöihin kohdistuvaa syrjintää.

Oppia ymmärtämään, kuinka tärkeää on välttää kielellistä syrjintää.

Kesto:

45 min.

Ryhmän koko:

Minkä kokoinen tahansa, kunhan se voidaan jakaa 6-8 hengen työryhmiin.

Valmistelut:

Iso paperiarkki ja tussi jokaiselle ryhmälle.

Suurennettu kopio taulukosta kiinnitetty seinälle niin, että jokainen voi nähdä sen.

Ohjeet:

1. Jaa ryhmä 6-8 hengen pienryhmiin.

2. Kehota ryhmiä valitsemaan itselleen huoneesta työskentelypaikka.

3. Harjoituksessa on tarkoitus tutkia kieleen sisältyviä negatiivisia ja positiivisia arvoja. Pyydä osallistujia keksimään sanontoja, joihin sisältyy sellaisia sanoja kuin valkea, musta, tumma, intiaani, mustalainen, juutalainen, arabi, venäläinen jne. Sitten ryhmät miettivät, millä tavoin näitä sanoja käytetään. Jos sana tai sanonta herättää myönteisiä mielikuvia, se kirjoitetaan taulukon ensimmäiseen sarakkeeseen. Jos sana on "neutraali", se kirjoitetaan keskimmäiseen sarakkeeseen, ja jos se herättää kielteisiä mielikuvia, se kirjoitetaan kolmanteen sarakkeeseen. Esimerkkejä: "Musta tulevaisuus" viittaa vaikeaan ja epävarmaan tulevaisuuteen, joten se kirjoitetaan kolmanteen sarakkeeseen. "Intiaanikesästä" taas puhutaan silloin, kun ilma on vielä alkusyksystä kesäisen lämmin. Sana siis herättää myönteisiä mielikuvia ja kuuluu ensimmäiseen sarakkeeseen.

4. Pyydä nyt ryhmiä tutkimaan kolmannen sarakkeen sanoja ja sanontoja, joihin liittyy kielteisiä mielikuvia. Voisiko saman asian sanoa toisin? Vaihtoehtoiset ilmaukset kirjoitetaan neljänteen, "vaihtoehtokielen" sarakkeeseen.

5. Pyydä lopuksi ryhmiä esittelemään taulukkonsa koko ryhmälle ja lukemaan löydetyt ilmaukset ääneen.

Raportointi ja arviointi:

Raportoinnissa keskitytään osallistujien löytämiin sanoihin.

Missä sarakkeessa on eniten sanoja?

Minkälaisia sanoja on ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa sarakkeessa?

Kieli ei ole arvovapaata. Minkälaisia arvoja se heijastelee omasta kulttuuristamme ja toisista kulttuureista?  

Kuinka tärkeää on käyttää kieltä, johon ei sisälly negatiivisia konnotaatioita toisista kulttuureista? Miksi se on tärkeää?

Kuinka kieltä voi muuttaa, ja pitäisikö sitä yrittää muuttaa?

Vinkkejä ohjaajalle:

Jos kyse on kansainvälisestä ryhmästä, voi olla kiinnostavaa jakaa se pienryhmiin osallistujien äidinkielen mukaan. Näin voidaan vertailla eri kielten välisiä eroja ja yhtäläisyyksiä.

Joskus palautekeskustelu muuttuu väittelyksi "poliittisesti korrektista kielenkäytöstä". Tämä ei ole harjoituksen päämäärä. Pikemminkin tavoite on pohtia sellaisia kysymyksiä, miksi sanaan "musta", "mustalainen" jne. liitetään useammin negatiivisia attribuutteja kuin esim. sanaan "valkea". Kuitenkin on parempi käsitellä kaikkia esiin nousevia kysymyksiä, kuin yrittää jättää ne huomiotta.

Usein sanontoja ja fraaseja käytetään ilman, että ollaan selvillä niiden alkuperästä ja niihin sisältyvistä arvovarauksista. Osallistujat saattavat esim. sanoa, että sanontaan “tulevaisuus näyttää mustalta”, ei liity ajatustakaan mustista ihmisistä. Onkin tärkeää erottaa kielen välittämät arvot kunkin omista henkilökohtaisista arvovarauksista: monia sanontoja käytetään tiedostamatta arvoja, joita niihin ehkä epäsuorasti kätkeytyy. Samantyyppisiä ongelmia ja kysymyksiä liittyy myös seksistiseen kielenkäyttöön.

Ehdotuksia toiminnan jatkamiseksi:

Pyrkikää omien ja muiden kielenkäyttötapojen parempaan tiedostamiseen keskusteluissa, mediassa ja mainoksissa. Järjestäkää kilpailu, jossa etsitään syrjintää ja ennakkoluuloja ruokkivia sanontoja, tai jäljittäkää yleisten sanontojen alkuperää.

"Median harhat" tutkii tarkemmin median roolia ennakkoluulojen välittäjänä. Jos taas vitsit ja sanaleikit kiinnostavat on "Sehän on vaan vitsi" -harjoitus sopiva jatko. Harjoituksessa tutkitaan vitsien epäsuoria vaikutuksia niiden kertojiin ja kohteisiin.