Käsiteltävät aiheet:

Nationalismi ja etninen "puhtaus".

Empatia ulkomaalaisia, siirtolaisia ja pakolaisia kohtaan.

Henkilökohtainen ja kansallinen identiteetti.

Tavoitteet:

Auttaa osallistujia paremmin tiedostamaan oma todellisuutensa ja kulttuuritaustansa.

Hahmottaa selkeämmin oman itsen ja ympäröivän maailman välisiä suhteita.

Luoda empatiaa siirtolaisia ja muita vähemmistöjä kohtaan.

Käsitellä osallistujien identiteettiä ja maailmankuvaa.

Herättää uteliaisuutta muita kulttuureita kohtaan

Havainnoida sosiaalisia ja kulttuurisia ennakkoluuloja.

Ymmärtää, että kansallinen kulttuuri on suhteellinen käsite.

Kesto:

Osa A: Toiminnan suunnittelu ja ohjeiden jako 30 minuuttia.

Osa B: Tutkimusaika: päivästä n. viikkoon käytettävissä olevasta ajasta riippuen.

Osa C: Sukupuiden käsittely ryhmässä  30-60 min. ryhmän koosta riippuen.

Loppuarviointi ja palaute  30 min.

Ryhmän koko:

3-20

Valmistelut:

Valmis sukupuun malli.

Ohjeet:

Osa A

1. Selitä osallistujille, mistä sukupuussa on kysymys.

2. Kysy, onko kukaan harkinnut oman sukupuun tekemistä, tai onko joku suvusta tehnyt sellaisen.

3. Pyydä osallistujia keskustelemaan kotona vanhempiensa ja muiden sukulaisten kanssa ja piirtämään omaa sukupuutaan niin pitkälle kuin voivat.

4. Kerro, millaisia asioita vanhemmilta ja muilta perheenjäseniltä kannattaa kysyä. Esim.

Sukulaiset, jotka ovat lähteneet siirtolaiseksi toiseen maahan.

Sukulaiset, jotka tulivat toisesta maasta siirtolaisina tai pakolaisina ja  tulivat perheeseen avioliiton kautta.

Sukulaiset, jotka kuuluvat johonkin vähemmistöön (rodulliseen, uskonnolliseen, seksuaaliseen jne.), tai jotka avioituivat jonkun vähemmistöön kuuluvan kanssa.

Sukulaiset, joilla oli eri uskonto tai jotka puhuivat eri kieltä tms.

Osa B

Anna osallistujille n. 1 päivä - 1 viikko aikaa sukupuiden piirtämistä varten.

Osa C

Käsitelkää tuloksia ryhmän kesken. Tämän voi tehdä monella eri tavalla:

Osallistujat voivat näyttää oman sukupuunsa muulle ryhmälle. Halutessaan he voivat kertoa sukulaisistaan, jotka ovat tulleet Suomeen ulkomailta tai ovat lähteneet siirtolaisiksi. On tärkeää, että osallistujien tarvitsee  kertovat vain se, mitä he haluavat kertoa: kenenkään ei tarvitse kertoa asioita, joiden kertominen tuntuu vaikealta.

Tapa 2: Osallistujat eivät näytä sukupuitaan, mutta he puhuvat harjoituksessa oppimistaan asioista ja perheestään saamistaan uusista tiedoista.

Raportointi ja arviointi:

Ryhmän koosta riippuen keskustelu voidaan tarvittaessa aloittaa pienryhmissä. Jokaiselle ryhmälle voidaan antaa tehtäväksi raportoida asioita, joita he olivat havainneet. Keskustelun pohjana voidaan käyttää seuraavanlaisia kysymyksiä.

Miksi jotkut sukulaiset ovat muuttaneet ulkomaille (tai ulkomailta Suomeen?)

Onko järkevää asettaa esteitä ihmisten pyrkimyksille etsiä parempia mahdollisuuksia muista maista?

Oletko koskaan itse harkinnut ulkomaille muuttamista?

Jos olet, niin kuinka haluaisit tulla otetuksi vastaan?

Miltä tuntuisi, jos et enää saisi harjoittaa omaa uskontoasi, puhua omaa kieltäsi, tai jos sinulla olisi vähemmän ihmisoikeuksia kuin muilla?

Vinkkejä ohjaajalle:

Jotkut kysymykset saattavat olla hyvin henkilökohtaisia. Saattaa jopa olla, ettei kaikissa perheissä haluta kertoa lapsille asioita, joita pidetään epämieluisina (joku sukulainen oli homoseksuaali, oli vankilassa tms.). Tämän takia täytyy kiinnittää erityistä huomiota siihen, ettei ketään millään tavoin painosteta sanomaan enempää kuin hän haluaa sanoa.

On myös tärkeää, että ryhmässä vallitsee luottamuksellinen, avoimen keskustelun salliva ilmapiiri. Muutoin osallistujat saattavat salata asioita, joiden he pelkäävät johtavan ryhmän ulkopuolelle jäämiseen.

Ohjaajalla tulee olla jonkin verran tietoa ja taustamateriaalia sukupuista.

 Jos harjoituksesta halutaan tehdä kilpailu, voidaan sopia, että mitä kauemmas menneisyyteen puu yltää tai mitä enemmän siinä on lehtiä (jotka kuvaavat perheenjäseniä), sitä enemmän puun laatija saa pisteitä.

Tämä harjoitus auttaa osallistujia tiedostamaan, että ihmiset ovat kautta historian muuttaneet maasta toiseen. Yksi esimerkki on siirtomaa-aika, mutta Euroopan kansat ovat olleet liikkeessä kautta historian: romaanit ja juutalaiset on usein pakotettu pois kotoaan, sodat ja valtakunnan rajojen siirtäminen ovat ajaneet ihmisiä liikkeelle.

Ei myöskään pidä unohtaa arkipäiväisempää, kausittaista siirtymistä paikasta toiseen: ihmiset lähtevät ulkomaille lomalle, menevät sadonkorjuuaikaan viinitiloille töihin jne.

Monet ihmiset eivät tiedä paljoakaan perheensä historiasta. Usein ollaan ylpeitä oman kansan historiasta, mutta unohdetaan samalla, että omatkin esi-isät ovat saattaneet tulla jostain toisesta maasta. Jos ihmisten muuttaminen maasta toiseen on aivan normaali ilmiö, miksi ulkomaalaisten oleskelua Suomessa olisi pidettävä negatiivisena ja torjuttavana asiana?

Ehdotuksia toiminnan jatkamiseksi:

Toinen historiaa käsittelevä harjoitus on "Historian linjoja". Se käsittelee sitä, kuinka koulun historianopetus perustuu enemmistön nationalistisiin ja etnosentrisiin näkemyksiin.