Swish, bäng, boing:

Swissbängboing-leikissä on tarkoitus pitää tiukasti kiinni säännöistä ja nopeudesta. Säännöt ovat että, Swishillä mielikuvitus pallo siirtyy vierustoverille, boingilla, se palaa takaisin ja bängillä sen voi ampua jollekin edessä olevalle.
Jos ja kun joku mokaa tai on liian hidas (toisin sanoen jähmettyy), koko muu porukka hurraa ja kannustaa. Toteutetaan autistiryhmässä niin, ettei kukaan joudu pelistä pois vaikka ”mokaisi”.

Olkapää:

Olkapää on ringissä tapahtuva mokaleikki. Ryhmä siis asettuu rinkiin, ja joku aloittaa impulssin. Hän läpsäisee joko oikealla, tai vasemmalla kädellään vastakkaisen puolen olkapäätä. Tämä on siis leikin impulssi, joka voi kädestä riippuen kulkea oikealta vasemmalle tai päinvastoin. Seuraava jatkaa impulssia tai kääntää suunnan. Leikkiä tulee pelata nopeasti, jotta mokakin syntyy. Ja mokan jälkeenhän ryhmä tietenkin hurraa iloisesti mokaajalle.

Äänipallo:

Äänipallo on helppo, hyvä ja nopea lämmittelyleikki. Sitä on myös helppo varioida monenlaisiin tarkoituksiin. Se toimii niin kokeneen ryhmän fiiliksen-nostajaja, kuin opettavana tyhjäpäisyysleikkinä vasta-alkajille.

Ryhmä asettuu rinkiin ja heittää toisilleen miimistä palloa. Heittäjä ottaa pallon käteensä, heittää sen jollekkin ja samaan aikaan lisää heittoon jonkin vapaavalintaisen äänen.

Vastaanottaja ottaa kopin ja toistaa samalla heittäjän tekemän äänen. Tämän jälkeen hän heittää pallon jollekin toiselle ja lisää oman haluamansa äänen, jonka vastaanottaja taas toistaa. Näin leikki etenee. Kyseessä ei ole mokaleikki. Palloa vain heitellään niin kauan kuin huvittaa.

Äänipallolla havainnolistaa hyvin ihmisiä vaivaavan itsekritiikin. Helposti oma ääni tuntuu tyhmältä, huonolta tai tylsältä. Jonkun muun ääni taas tuntuu paljon paremmalta ja kekseliäämmältä. Tämä johtuu siitä että koska leikissä ei ole varsinaisia sääntöjä siitä, minkälainen heittoäänen pitäisi
Samalla leikki havainnollistaa itsekritiikkimme järjettömyyden. Sääntöjä ei ole, mikä tahansa ääni kelpaa, mutta silti arvostelemme ankarasti itseämme. Näinkin typerässä ja yhdentekevässä leikissä haluamma olla hyviä ja voittaa, emmekä osaa luopua turhasta yrittämisestä.

Kun tämän selittää leikkijöille, onkin jo helpompi rohkaista heitä tekemään "mikä tahansa" ääni ja luottamaa näin omiin spontaaneihin impulsseihinsa.

Äänipalloa voi varioida vaikkapa lisäämällä heittojen nopeutta. Samalla kannattaa liukuvasti luopua heittäjän äänen toistamisesta, ja antaa pallon lentää ja äänen kuulua. Näin syntyy usein raivokas, kiihkeätempoinen ja intensiivinen "äänirinki".

Toisessa variaatiossa voi ryhtyä kopioida toisen tapaa tehdä ääni. Toisin sanoen tarkkailee toisen ilmetä, äänen korkeutta, liikettä ja yrittää toistaa sen mahdollisimman tarkasti. Kun tulkinta etenee syntyy hauskoja variaatiota alkuperäisestä äänestä.

Simulclap:
Tämä leikki on yksinkertainen taputusrinki, joka kenties opettaa ryhmän yhteisen fiiliksen löytämistä, kontaktin ottamista ja luottamusta.

Ryhmä asettuu rinkiin, ja joku laittaa taputusimpulsiin liikkeelle. Simulclapissa se tapahtuu niin, että impulssin lähettäjä "houkuttelee" katsekontaktilla ja käsien liikkeellä yhden ryhmäläisen lyömään kätensä yhteen samanaikaisesti.

Toisin sanoen tavoitteena on taputtaa käsiä yhtä aikaa. Kun yhteinen taputus on onnistunut vuoro siirtyy sille, joka houkuteltiin mukaan. Tämä puolestaan jatkaa impulssia jollekin toiselle.

Leikki jatkuu ja pikkuhiljaa ryhmä pääsee tasaiseen rytmiin. Aluksi kannattaa tehdä hitaasti, mutta leikkiä voi vaikeuttaa rytmin tempoa kiihdyttämällä.

Muutamia helpottavia ohjeita. Impulssin lähettäjän pitää saada hyvä katsekontakti pariinsa. Lähetä impulssi aina sille, ketä katsoit ensin. Jos vaihdat lennossa tai valikoit liikaa, niin homma menee plörinäksi. Molempien - sekä lähettäjän, että vastaanottajan - täytyy olla rohkeita ja luottaa siihen että homma onnistuu. Jos jompikumpi (tai molemmat) nynnyilee, niin rytmi hajoaa.

Simulclap-leikkiin voi helposti ottaa mukaan muita elementtejä. Varsinkin jonkin verbaalisen elementin lisääminen tuottaa hillitöntä huvia. Koska fysinen tekeminen ja rytmin, sekä kontaktin tarkkailu kuormittaa kovasti aivoja, niin verbaalinen puoli vapautuu. Jos taas pitäydyt liikaa keksimisessä ja verbaalisuudessa, niin tiput pian rytmistä pois.

Lännen nopein:

Yksi on keskellä seriffinä. Hän ”ampuu” sormellaan jotain piirissä olevaa. Ketä ammutaan, menee kyykkyyn ja hänen vieressään seisovat pyrkivät ampumaan toisensa mahdollisimman nopeasti.

Yksi seis - kaikki seis:

 Kävellään vapaasti tilassa. Kun joku pysähtyy kaikki pysähtyvät -ollaan hetki liikkumatta ja pyritään lähtemään yhtäaikaa liikkeelle -pyritään saman aikaisuuteen

Sokeana kulkeminen:

 Kuljetaan tilassa silmät kiinni -koitetaan välttää koskemasta muihin ihmisiin; kuvitellaan, että toiset ovat miinoja, jotka räjähtävät, jos heihin koskee hetkenkin pidempään -ohjaaja pysäyttää välillä ja käskee osoittaa, missä päin on lähin henkilö -avataan silmät ja tarkastetaan oliko aistimus oikea -jatketaan peliä