"Minä" :
Opitaan luontevaan esiintymiseen yleisön edessä. Oppilaat tavoitteena on löytää tapa olla omana itsenään, kokonaisena, muun ryhmän ollessa yleisönä. Jokainen tulee yksi kerrallaan salin toisesta laidasta kädet levällään yleisön eteen ja sanoo "minä", viivähtää hetken yleisön edessä ja menee pois -tavoitteena löytää jokaisen oma "minä" eikä mikään roolin takana oleva julkinen "minä" -saman voi tehdä myös nimellä ja verrata kokemuksia "minään"

Jähmy:
 ”Lavalla” on kaksi tyyppiä improilemassa. Kun joku katsojista huutaa ”JÄHMY”, pari jähmettyy ja toinen heistä lähtee tulijan valinnan perusteella pois. Tilalle tulee uusi pari siihen asentoon johon edellinen improilija oli jäänyt. Uusi ”tulokas” alkaa ”vetämään” improa haluamaansa suuntaan.

Sanaoksennus eli sanalistaharjoitus:

Luetellaan vaikkapa eri esineitä tai sanoja niin nopeasti kuin vain pystytään. Mielestä siis pyritään tyhjentämään kaikenlaista tiedostamatonta ”roskaa”. Jujuna on, että usein oppilas haluaa sanoa "oikean" sanan, ja ryhtyy sensuroimaan itseään, eikä siksi pysty luettelemaan sanoja nopeasti. Tätä itsesensuuria pyritään harjoituksen avulla lieventämään.
Sanalistaa voi tehdä rationaalisesti assosioiden hyppyjä esineestä toiseen (esim. kissa, koira, turkki, kurdistan...), tai improvisoiden epäassosiatiivisen listan, jossa sanat eivät liity toisiinsa (esim. kurkku, ahven, lypsykarja, video...)
Oppilas luettelee 3-5 epäassosiatiivista sanaa mahdollisimman nopeasti. Tämän jälkeen yritän pidentää listaa. Liikkuminen eli käveleminen ympäri huonetta, hyppiminen, riuhtominen ja reuhtominen voi auttaa listan suoltamisessa.
Sanaoksennus kaksintaistelu: Ryhmä asettuu rinkiin, ja kaksi henkilöä astuu ringin keskelle ja he luettelevat toisilleen vuorotellen yhden sanan. Kaksintaistelussa pitää säilyttää rivakka tempo - miettimisaikaa ei saa olla. Se kumpi sanoo assosiatiivisen sanan tai pitää liikaa miettimistaukoa joutuu siirtymään rinkiin, josta astuu uusi haastaja äskeisen tippujan tilalle. Minä toimin tuomarina ja päätän "rajatapaukset". Tippujalle pitää muistaa hurrata.

Joo-impro:
Keksitään ryhmässä vuorotellen mitä voitaisiin olla, tyyliin ”hei oltaisiinko palomiehiä?”, kun joku ehdottaa mitä tahansa siihen huudetaan hurmoksellisesti ja suurta intoa puhkuen: Joo!!!

Istuu, seisoo, makaa:
Impro, jossa on kolme näyttelijää ”lavalla”. Yksi istuu, yksi makaa ja yksi seisoo koko ajan, samalla kun esitetään jotakin kuviteltua tilannetta, jossain kuvitellussa paikassa. Jos makaaja päättää nousta seisomaan, seisojan pitää keksiä veruke makuulle käymiseen.
 

Mykkä hiussolki-murhaaja:
Yksi porukasta menee luokan ulkopuolelle, yksi jää yleisön eteen. Yleisö keksii tälle tulevalle murhaajalle tapahtumapaikan, ammatin ja murha-aseen. Kun ulos jätetty tulee takaisin, hänen pitää arvata miimisesti esitettynä, paikka, ammatti ja ase. Kun hän lopulta arvaa murha-aseen, murhaaja tappaa sillä hänet ja kuolemakin saa näyttää traagiselta.
 

Silmäniskumurhaaja:
Yksi ryhmästä on murhaaja. Hän listii muita iskemällä heille vaivihkaa silmää. Jos joku vielä elossa olevista uskoo keksineensä kuka murhaaja on hänen pitää huutaa ”SYYTÄN!”, jos joku toinen on mukana juonessa hän huutaa ”TODISTAN!”. Lasketaan kolmeen ja kolmannella heidän pitää osoittaa henkilöä, jonka uskovat olevan murhaaja. Jos he osuvat samaan ja oikeaan murhaajaan, murhaaja on paljastunut.